Kaisu Saraniemi vaihdossa Tanskan Kööpenhaminassa

Olen Kaisu, n:nnen vuoden opiskelija (2012 jälkeen) ja lähtenyt maisteriopintoja aloittamaan Kööpenhaminan yliopistoon.

Idea vaihdosta on kytenyt päässä jo yliopiston aloittamisesta asti. Olin jo aikaisemmin lähdössä vaihtoon, mutta vuoden kestänyt työkeikka sattui sopivasti päällekkäin ja jouduin perumaan vaihdon. Vaihto-opiskelu alkoi kytemään päässä taas syksyn 2016 aikana, kun matkahammasta kolotti oikein olan takaa.

Aloittaessani hakemusta huomasin, kuinka mielenkiintoisia kursseja kohdeyliopistot tarjosivat meidän alalta ja päätin, että "hitsi vie - nyt lähden hakemaan erilaisia näkemyksiä ja uusia kokemuksia". Olen melkein onnellisempi näin, koska aikaisemmin halusin vain vaihtokokemuksen jossain kaukana. Nyt kurssitarjonta ja mielenkiintoiset opinnot ovat ottaneet etusijaa, mikä on näin maisterivaiheessa ihan positiivinen asia. Kööpenhamina oli valintana suurimmaksi osaksi yliopiston kurssitarjonnan takia, ja loput oli sitten mielenkiintoa itse kaupunkia kohtaan. Ja onhan Köpis osoittautunut ihanaksi kaupungiksi.

Lukukausirytmi on ehdottomasti suurin kulttuurinen ero sekä kurssin suorittamiseen tarkoitettu koe-tilanne. Eli täällä kurssit kestävät koko lukukauden ja luentoja on, joka viikko, noin 2-4 tuntia. Seminaari-kurssit ovat useimmiten lyhyempiä 2:kkn rutistuksia, joita suoritetaan syys-lokakuun (block 1) tai loka-joulukuun (block 2) aikana. Kurssien suoritusmuotoja ovat osittainen läsnäolo, jonkinnäköinen ryhmätyö (lähes joka kurssissa), mutta lisäksi myös joko essee tai sitten, suurimpana erona, kurssin suullinen koe. Tätä kulttuuria meillä ei ole kovin napattu Suomeen ja jännityksellä odotan omia kokeita. Lisäksi en oikeastaan ole kuullut puhuttavan kirjatenteistä täällä. Myös opiskelija-edustus on eri yksiköissä hyvinkin homogeenista. Tällä tarkoitan sitä, että tietyn alan opiskelijat ovat omilla kampuksillaan. Lapin yliopistossa taas esimerkiksi lounastauolla opiskelijaotos on hyvin poikkitieteellinen. Huom!! Lounas ei ole 2,60€ vaan aina kalliimpi ellet ole ottanut omia eväitä mukaan yliopistolle.

Kulttuurieroja Tanskan ja Suomen välillä on osittain hankala listata, koska minulle Kööpenhamina tässä vaiheessa edustaa aika pitkälti koko Tanskaa (vielä ei ole Tanskaa menty ristiin rastiin). Kööpenhaminasta sen verran, että täällä on fiilis osittain kuin Skandinaviassa, mutta osittain kuin Euroopassa. Uskon, että tämä on Kööpenhaminan, ja uskallan väittää, että myös koko Tanskan etu ja ominaisuus.

Kööpenhaminassa on uskomattoman toimiva pyöräilykulttuuri ja henkilökohtaisena kokemuksena on, että se on myös tehokkaampi ja nopeampi kuin julkinen liikenne (kunhan ihminen vaan jaksaa painaa sitä poljinta alas). Autoilijat ja kävelijät antavat lähes aina etuoikeuden pyöräilijöille liikenteessä.

Urheilu on ollut täällä itselle iso juttu, ja se on sitä myös kööpenhaminalaisille. Olen tykännyt juoksennella puistoissa, joita täällä on paljon. Lisäksi olen löytänyt pientä uutta intoa brassijujutsun harrastamiseen. Ylipäätänsä harrastaminen on täällä tehty todella helpoksi. Erilaisia harrastuspaikkoja on paljon, eivätkä ne maksa mahdottomasti. Lisäksi opiskelijayhdistyksen kautta on todella monipuolisesti mahdollisuuksia lähteä harrastamaan mitä milloinkin. Kööpenhamina tarjoaa itsessään kaikille jotakin eri tapahtumien muodossa. Nyt parin viikon ajan käynnissä on elokuvafestarit, ja kaupunki tarjoaa erilaisia kulttuuri-iltoja esimerkiksi museoissa aina silloin tällöin. Puhumattakaan asukkaiden järjestämistä tapahtumista, kuten pihakirppiksistä. Eli kotiin ei todellakaan tarvitse jäädä kyhjöttämään! Kööpenhaminasta on myös mahtavat yhteydet muualle Eurooppaan ja itsekin olen suuntaamassa Itävaltaan ja Saksaan ns. syyslomalle.

Asumisjärjestelyt olivat aluksi isoin ongelma, mutta sain paljon vinkkejä erilaisista asumisilmoituksista ja -yhdistyksistä. Eli verkostoituminen ja avoimuus auttaa ehdottomasti tässä(kin) asiassa. Mutta muutoin en oikeastaan voi sanoa olevani yllättynyt kuin hintatasosta, joka on Suomeen verrattuna sama, jollei jopa hieman korkeampi, varsinkin ravintoloissa. Se mikä yllätti yliopiston kautta, oli havainto siitä, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja on/olisi suorittaa vaikka koko maisteriohjelma ulkomailla. University of Copenhagenin maisteriohjelmat ovat esimerkiksi EU:n ja pohjoismaiden kansalaisille ilmaisia. Eli kaikkia aineita mitä yliopisto tarjoaa voi hakea opiskelemaan maisterivaiheessa. Ja täällä englanninkielinen opetus on ollut kyllä äärimmäisen tasokasta. Vink vink!

Parasta tähän mennessä on ollut ihmiset, mutta myös vaihtelun tarjoama innostus ja ihastus Kööpenhaminaan. Tänne voisi jopa muuttaa asumaan jossain sopivassa elämänvaiheessa. Kevät-kesä ja syksy kestävät kauemmin kuin Suomessa, mutta olen myös huomannut, että sadetta tosiaan voi tulla aika maan mahdottomasti...

Haluan kannustaa kaikkia laittamaan vaihtohakemuksen! Jos ei muuta niin tutkikaa eri vaihtoehtoja, ja laittakaa ainakin alkuvaiheen hakemus sisään. Jos hakuvaiheen aikana tuntuu, että ei tämä olekaan ehkä oma juttu, niin on parempi sanoa, ettei lähdekään, kun että "hitsi, olisi pitänyt laittaa hakemus menemään".

On myös hyvä muistaa, että yksi lukukausi kestää vain 4-5 kk. Se on mielettömän lyhyt aika, jos katsoo kokonaiskuvaa. Vaihto voi olla merkittävä aika tai vaihe elämässä. Töitä kyllä kerkeää tekemään koko loppuelämänsä mutta opiskelu-ajanjakso kestää vain sen tietyn aikaa. Ottakaa siitä kaikki irti!