Ronja Tuomivaara vaihdossa Itävallan Wienissä

Olen Ronja, maisterivaiheen politiikkatieteiden opiskelija. Lokakuusta 2022 helmikuuhun 2023 opiskelin Wienin yliopistossa Itävallassa ja suoritin siellä sivuaineen kandidaatin tutkintooni.

Tiesin jo heti fuksivuonna, että haluan lähteä vaihtoon ja alkuperäinen suunnitelma oli tehdä se kakkosvuoden keväällä. Koronapandemian takia kuitenkin peruin vaihdon siltä ajalta ja hain sitten myöhemmin uudelleen vaihtoon niin, että vaihtoni sijoittui neljännen vuoden syksylle. Vaihdossa suoritettu sivuaine sisältyi HOPSiini alusta asti ja lopulta suoritin siis neljännen vuoden syksyllä sivuaineen kandidaatin tutkintooni. Jatkoin sitten Suomeen palattuani maisterivaiheen opintojen parissa.

Halusin lähteä vaihtoon, koska halusin saada uusia, kansainvälisiä kokemuksia ja oppia asumaan vieraassa maassa. Lisäksi uskon, että vaihdossa suoritetut opinnot tulevat auttamaan minua tulevalla työurallani. Vaihdossa oppii muun muassa sekä käyttämään kohdemaan kieltä päivittäisessä elämässä että kirjoittamaan akateemisia tekstejä vieraalla kielellä. Koen, että vaihtoon lähteminen oli helppo tapa kokeilla ulkomailla asumista. Nyt kun sen on tehnyt kerran, on varmasti helpompi muuttaa myöhemmin esimerkiksi työn perässä ulkomaille. Muutenkin pidän paljon matkustelusta ja vaihto Keski-Euroopassa tarjosi mahdollisuuden matkustaa yhdellä kertaa useaan eri maahan.

Vaihtokohteelle minulla oli muutamia kriteereitä. Olin opiskellut saksaa lukiossa, joten halusin saksankieliseen maahan. En kuitenkaan koe osaavani saksaa tarpeeksi hyvin, jotta voisin opiskella yliopistokursseja saksan kielellä. Niinpä kohdeyliopistossa oli oltava tarjolla englanninkielisiä kursseja. Halusin myös, että kurssit olisivat kiinnostavia ja hyödyllisiä oman pääaineeni kannalta. Lisäksi kun selasin mahdollisia vaihtokohteita, kiinnitin huomiota muun muassa siihen, olivatko kohdeyliopiston nettisivut ja muut ohjeet tarpeeksi selkeitä ja sainko niistä riittävästi tietoa, jotta vaihtoni voisi toteutua mahdollisimman sujuvasti.

Aluksi aioin pitkään hakea ensisijaisesti Saksaan, mutta lopulta päädyin valitsemaan ensisijaiseksi kohteeksi Itävallan, koska Saksa oli minulle näistä tutumpi maa ja halusin mieluummin tutustua johonkin muuhun. Viimeiseksi varavaihtoehdoksi heitin hakemukseen vielä Norjan, jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet saada edes joku vaihtopaikka. Kaikissa näissä kohteissa oli tarjolla englanninkielisiä, kiinnostavia kursseja, mutta lopulta Itävallan pääkaupunki Wien oli minulle se oikea kohde.

Olen kiinnostunut historiasta, joten vaihtokohteessani ehdottomasti hyvänä puolena oli se, että Wienin yliopisto on vanhin saksankielinen yliopisto ja Wien on kaupunki, jonka historia ulottuu roomalaisten siirtokuntien aikaan. Kaupungin keskusta on erittäin kaunis ja täynnä

historiallisia rakennuksia. Sitä jopa kutsutaan ulkoilmamuseoksi. Historiallisten rakennusten, lukuisten museoiden ja kauniiden kahviloiden lisäksi Wienissä itselleni mieleisiä asioita olivat retkeilymahdollisuudet ja luonto. Kaupungissa oli kivoja puistoja, joissa viettää aikaa, ja kävin myös usein retkeilemässä läheisillä vuorilla.

Wienissä ehdottomana hyvänä puolena on sen keskeinen sijainti Euroopassa. Päiväreissu on helppo tehdä esimerkiksi Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan, jonne on Wienistä matkaa vain noin 60 kilometriä! Myös muut naapurimaat ovat lähellä.

Pelkästään Wienin sisältäkin löytyy valtavasti tutkittavaa, kuten esimerkiksi useita linnoja ja palatseja. Onneksi myös Wienin sisällä matkustaminen oli helppoa ja sujuvaa julkisen liikenteen, kuten metron ja ratikoiden, avulla. Opiskelijana ostin julkiseen liikenteeseen lukukausikortin, jolla sai käyttää kaikkia Wienin julkisia kulkuvälineitä rajattomasti koko lukukauden.

Olin tyytyväinen myös Wienin yliopiston kurssitarjontaan. Tosin alussa minua hämmensi, kun kursseille ilmoittautuminen oli erilaista kuin Suomessa. Wienissä oli ilmeisesti tapana ilmoittautua kaikille kiinnostaville kursseille ennen lukukauden alkua ja sitten lukukauden ensimmäisellä viikolla kaikista kursseista oli ikään kuin "esittelyluento", jonka perusteella saattoi valita, mitkä kurssit lopulta haluaa käydä. Itse en tätä tajunnut ollenkaan, joten olin ilmoittautunut vain viidelle kurssille, jotka kaikki minun oli käytävä saadakseni tarpeeksi opintopisteitä. En siis päässyt valikoimaan kursseja ensimmäisen viikon esittelyluennon perusteella, mutta onneksi kaikki kurssini olivat kuitenkin kiinnostavia.

Isoin ero opiskelussa Suomen ja Itävallan välillä oli se, että siinä missä Suomessa kurssien pituus ja ajankohta vaihtelee, Itävallassa kaikki kurssit kestivät koko lukukauden. Lukukauden aikana kursseilta tuli viikoittain "kotitehtäviä" (yleensä artikkelien lukemista ja lyhyiden tekstien kirjoittamista) ja isommat suoritukset eli tentit ja esseet olivat vasta lukukauden lopussa. Kokonaisuudessaan kurssien vaativuus tuntui vastaavan aika hyvin suomalaisia kursseja. Toki vieraalla kielellä opiskelu oli hieman hitaampaa kuin suomeksi, mutta ei mitenkään ratkaisevan paljoa.

Wienin yliopistossa osallistuin kahdenlaisille kursseille. Neljä viidestä käymästäni kurssista oli laajempia, viiden (tai kuuden) opintopisteen kursseja. Niissä oli viikoittain luennot ja kotitehtäviä, niin kuin jo kuvailin. Lisäksi oli yleensä yksi esitelmänä toteutettava ryhmätehtävä kurssin aikana. Kurssin lopuksi oli vielä loppuessee. Yksi käymistäni kursseista oli kevyempi, vain kolmen opintopisteen luentokurssi, eli siinä tarvitsi vain käydä luennolla viikoittain ja lopuksi tenttiä luennot. Kävin vain yhden luentokurssin, koska suurin osa

luentokursseista oli tarjolla vain saksaksi. Sen sijaan laajempia kursseja oli enemmän tarjolla englanniksi. Englanninkielisiä politiikkatieteiden kursseja Wienissä oli tarjolla erityisesti EU:hun liittyen.

Vaihdon aikana asuin opiskelijoille tarkoitetussa asunnossa, jossa minulla oli oma huone, mutta eteisen ja pesuhuoneen jaoin yhden kämppiksen kanssa. Keittiö taas oli jaettu useamman asunnon kesken eli se sijaitsi kerrostalon käytävän varrella. Oman kämppiksen kanssa asuminen oli ihan mukavaa, mutta laajemmin yhteiskäytössä oleva keittiö oli välillä melko törkyinen... Asunnon kautta pystyin myös ostamaan nettiyhteyden läppäriini. Puhelinliittymäni pidin suomalaisena. Asuintalossani oli pyykkitupa ja siellä pyykkikoneiden käytöstä piti joka kerta maksaa kertamaksu. Opiskelija-asunnossa asuminen oli silti todella edullista, jotta rahaa jäi muuhunkin.

Kaiken kaikkiaan Itävallassa asuminen oli oikein positiivinen kokemus. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hintataso ei isommin eronnut Suomesta. Kauppaan piti aina muistaa mennä ajoissa, koska kaupat menivät yleensä kiinni paljon aiemmin kuin Suomessa eivätkä sunnuntaisin olleet auki ollenkaan.

Kannustan kaikkia, joita vaihtoon lähteminen vähäänkään kiinnostaa, toteuttamaan unelmansa! Yhden lukukauden vaihto on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Vaihtoon lähteminen, asioiden järjestely sekä kotimaassa että vaihtokohteessa ja kaikenlaisten lomakkeiden täyttäminen saattaa tuntua työläältä, mutta äkkiä sekin on jo ohi. Vaihdossa ollessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että pyrkii vapaa-ajallaan tekemään samoja itselle mieluisia asioita kuin Suomessakin, niin uuteen ympäristöön sopeutuminen helpottuu.